[00:04] Kertoja: Yle puheessa tiistaisin kello yksi Perttu Häkkinen.
[00:13] Häkkinen: Ja oikein voitokasta iltapäivää teille kaikille ja lämpimästi terveluloa tämän kertaisen päivänavauksemme pariin. Minä olen Perttu Häkkinen.
[00:23] Häkkinen: Tänään kohtaamme Jennan, parikymppisen opiskelijan ja yksinhuoltajan, joka rakastaa koiraansa. Rakastaa koiraansa jopa niin paljon että harrastaa yhdyntää tämän kanssa.
[00:37] Häkkinen: Eläinrakkautta, vaiko eläinrääkkäystä? Sitä me pohdimme tänään, kun käsittelemme suomalaisen zoofilian kasvoja.
[00:49] Häkkinen: Asiasta kanssani studiossa keskustelemassa Sexpo-säätiön toiminnanjohtaja Tommi Paalanen. Lämpimästi tervetuloa lähetykseen.
[00:58] Paalanen: Terve, terve, mukava olla täällä.
[01:01] Häkkinen: No, lähdetään perusasioista liikenteeseen. Millainen ihminen on zoofiili? Miten zoofiili määritellään?
[01:09] Paalanen: No, oikeastaan tuohon kysymykseen millainen ihminen hän on niin ei saada mitään hyvää vastausta koska on monenlaisia ihmisiä, joilla voi olla jonkinlaista seksuaalista mielenkiintoa eläimiä kohtaan ja siinähän määritelmä tulikin. 
[01:21] Paalanen: Eli zoofilia on mieltymys jonkinlaiseen seksuaaliseen kansakäymiseen eläimiä kohtaan, mutta se voi olla vaikkapa fantasioina ilmenevää että kaikki ei välttämättä teekkään sitä.
[01:31] Häkkinen: Eli voi olla tällaista latenttia zoofiliaa tai passiivista zoofiliaa tai sitten aktiivista?
[01:37] Paalanen: Joo, yleensä käytetään niin kun käsitteitä tämmöinen niin kun kokonaisvaltainen taikka sitten osittainen.
[01:49] Paalanen: Että jos on osittainen seksuaalinen mieltymys niin se on sellainen, että on muitakin seksuaalisuuden ilmenemismuotoja.
[01:53] Paalanen: Että se ei välttämättä ole niin tärkeä osa omaa seksuaalisuutta, mutta se on silti olemassa, mut sit kun henkilöllä on kokonaisvaltainen seksuaalinen mieltymys, niin se on usein niin että ei voi edes kiihottua kunnolla ilman että jollakin tavalla tämä olisi läsnä tämä mieltymys.
[02:06] Häkkinen: Eli toisin sanoin on ihmisiä jotka välttämättä eivät voi myöskään kiihottua toisista ihmisistä, vaan heidän seksuaalinen suuntautuminen on niin kokonaisvaltaisesti zoofilista.
[02:17] Paalanen: Kyllä, juuri näin on.
[02:20] Paalanen: Tämä on tietysti aika harvinainen ryhmä kaikenkaikkiaan. Että ylipäänsä tämmöinen kokonaisvaltainen tai ekslusiivinen fetisismi erilaisissa muodoissaan niin on hyvin harvinainen ilmiö,
[02:29] mutta kyllä heitä monella tavalla meidän keskuudessamme on.
[02:34] Häkkinen: No, ööm, Suomi on viimeisiä... tai oikeastaan jatketaan vielä tästä.
[02:42] Häkkinen: Kuinka suuri prosentti ihmisistä on zoofiilejä? Onko asiaa tutkittu Suomessa tai ulkomailla?
[02:50] Paalanen: Tästä on aika niukkaa tutkimusta ja se on hajanaista, mut että kyllä me puhutaan siellä prosentin murto-osista kun me lähdetään sitä varsinaista määrää etsiskelemään.
[03:00] Paalanen: Mut seksuaalisia fantasioita on huomattavasti useammilla. Seksuaalisen fantasioiden kuvastossa eläinseksi eri muodoissa niin on suorastaan yleistä.
[03:09] Paalanen: Että sit se löytyy kyllä selailemalla vaikkapa seksitarinoita tai ihmisten omakertomia fantasioita, niin kyllä se aina pompahtaa esiin. 
[03:16] Paalanen: Ja sit taas huomataan, että tietyllä tällaisilla maatalousvaltaisilla vähemmän koneistuneilla yhteiskunnilla niin siellä tota voi olla esimerkiksi nuorten miesten parissa isokin prosentti.
[03:29] Paalanen: Ihan joku viiteenkymmeneen prosenttiin asti, että on ollut kokemuksia seksistä eläinten kanssa.
[03:34] Häkkinen: Mitä sitten, onko sitä tutkittu sukupuolijakauman kannalta. Onko zoofilia yleisempää miesten vai naisten keskuudessa? 
[03:44] Paalanen: Sekin eroaa aika vahvasti ton tota niin kun yhteiskuntarakenteiden mukaan. 
[03:50] Paalanen: Yleensä maaseutualueeilla tämmöisissä tosiaan vähemmän kehittyneissä maissa niin nuoret pojat on se suurin ryhmä joka peuhaa sitten niiden maatalouseläinten kanssa korvikeseksin merkeissä.
[04:02] Paalanen: Että heillä ei välttämättä ole erityistä mieltymystä vaan se on niin kuin siinä vaiheessa kun seksuaalisuus lähtee kehittymään ja ollaan hyvinkin hormoonimyrskyn keskellä.
[04:09] Paalanen: Se mikä on siinä lähellä ja käsillä. Ja suhde eläimiin voi olla hyvin läheinen muutenkin tämmöisissä tilanteissa.
[04:14] Paalanen: Mut sit kaupungistuneissa yhteiskunnissa on todettu että nuoret ja vähän vanhemmatkin naiset ovat sit niitä jotka touhuaa lemmikkieläinten kanssa.
[04:23] Paalanen: Et se on sit ollut naisvaltaisempi ilmiö kaupungistuneessa yhteiskunnissa.
[04:27] Paalenen: Ja sitä värittää enemmmänkin just semmonen jonkinlainen lämminhenkinen suhde ylipäänsä siihen lemmikkieläimeen, et se on hyvin tyypillinen kuvio.
[04:35] Häkkinen: Tämä on mielenkiintoista. Haluaisin vielä kysyä yhden asian ennen kuin jatkamme eteenpäin.
[04:42] Häkkinen: Niin tästä, mainitsit populäärikulttuurin seksuaalisen kuvaston. 
[04:46] Häkkinen: Ja itselläni ainakin tulee mieleen ihan tällainen klassikko kuin vaikkapa “Beauty and the Beast”, eli Kaunotar ja Hirviö.
[04:53] Häkkinen: Joka kenties kuitenkin, Beasthän on ikään kuin peto tai eläin oikeastaan etymologisesti enemmänkin kuin hirviö.
[05:02] Paalanen: Kyllä. Joo tässä flirttaillaan ollaan oikein niin kuin aika jännien tämmösten risteymien äärellä kun puhutaan Disneynkin filmatisoimasta pätkästä. 
[05:12] Paalanen: Flirttaillaan kyllä tälläsellä niinkun eläinseksuaalisella rakkaudella ja aika vahvoillakin voimilla mitä siihen liittyy, käsityksillä niinku tämmösestä alkuvoimasta ja eli jonkilaisesta seksuaalisuudesta joka kumpuaa sieltä.
[05:24] Paalanen: Ja eläinseksihän on meilläkin vahvasti tietynlaisessa huumorikuvassa koko ajan läsnä.
[05:28] Paalanen: Et eihän sellasesta lauota huumoria tai sitä pidetä mukana keskustelussa, sellasta asiaa joka ei niinku millään tavalla ketään kiehdo tai kiinnosta, et kyl tämmönen kaksjakoinen eli ambivalentti suhde ihmisillä tähän aiheeseen on, et samalla ällöttää monia mut samalla jollakin tasolla kiehtoo.
[05:43] Häkkinen: Niin ja tässä eräs sellainen arkkityyppi, jonka mielestä tällainen suomalainen maaseudun vanha poika ja jolla on kumisaappaat jalassa ja lampaita siellä haassa,
[06:00] Häkkinen: niin tämähän on hyvin sellainen perinteinen arkkityyppi, mikä suomalaisessa huumorissa tällaisista asioista vaikkapa Veli Puolikuu -sarjassa 80-luvulla annettiin. 
[06:11] Häkkinen: Ja tänään me testaamme tämänkin arkkityypin tai stereotyypin paikkansa pitävyyttä, mutta vielä yksi kysymys ennen kuin kuuntelemme ensimmäisen osan Jennan haastattelusta.
[06:22] Häkkinen: Suomi on viimeisiä Euroopan maita, jossa laki ei vielä kiellä eläimiin kohdistuvia seksuaalisia tekoja. 
[06:28] Häkkinen: Tällä hetkellä EU-maista vain Suomi, Unkari ja Romania sallivat eläimiinsekaantumisen tekona, ellei siitä aiheudu kärsimystä, kipua tai tuskaa.
[06:36] Häkkinen: Muualla jo teko on kriminalisoitu, niin mistä syystä lainsäädäntömme poikkeaa tässä suhteessa?
[06:44] Paalanen: No kyse on oikeastaan siitä, et meillä ei oo ollu sellaista tiettyy poliittista painetta tän asian edistämiseksi, joissakin maissa niinkun eläinseksin valtavirtamaissa Saksassa ja Tanskassa on ollut tämmönen tietynlainen poliittinen paniikki
[07:00] Paalanen: tän aiheen ympärillä, ehkä jonkun yksittäistapauksen johdosta ja sit siellä on liikkunut huikeita, mutta todistamattomia väitteitä vaikka eläinbordelleista ja muista, 
[07:09] Paalanen: et se on ollu vähän tämmöstä niin sanottua ad-hoc lainsäädäntöä, elikkä asia on niinku pullahtanut jostain esiin ja sit on tarttenut tehdä hirveellä hädällä jotakin.
[07:18] Paalanen: Et suomalainen lainsäädäntöhän lähti aikanaan siitä liikkeelle 70-luvulla tästä asiasta
[07:24] Paalanen: et eläinseksin harrastajat on todennäköisesti ennemmin hoidon tarpeessa kuin rangaistuksen tarpeessa ja lähettiin tällöin humaanilla tavalla tarkastelemaan tätä aihetta.
[07:31] Paalanen: Toki nyt ollaan tultu niinku seksuaalipsykiatriassa siihen tulokseen, että eivät he ole oikeastaan edes hoidonkaan tarpeessa. 
[07:39] Paalanen: Et mitään erityisiä vahvoi perusteita tällaiselle kriminalisoinnille ei ole. 
[07:44] Paalanen: Paitsi jonkinnäköinen ihmisten kammo ja ahdistus tätä asiaa kohtaan, mut se ei mun mielestä ole pätevä kriminalisoimisperuste.
[07:51] Häkkinen: Ja näistä kriminalisoimisperusteista ja muusta vastaavasta puhumme hivenen myöhemmin tässä ohjelmassa. Studiossa siis Perttu Häkkinen ja Sexpo-säätiön toiminnanjohtaja Tommi Paalanen. Ja nyt lähdemme tapaamaan Jennaa.
[08:09] Häkkinen: Olen saapunut tänne Pirkanmaalle haastattelemaan parikymppistä opiskelija-yksinhuoltajaa, Jennaa. Jos lähdemme aivan perusasioista liikkeelle niin missä vaiheessa huomasit olevasi zoofiili eli seksuaalisesti kiinnostunut eläimistä?
[08:28] Jenna: No ihan alkujaan tää kaikki lähtee varmasti jostain yläkouluajalta, että kun oma seksuaalisuus lähti kehittymään niin niin kyllä sen niinku sillain vahvasti huomas, mut sitä ei ehkä siinä iässä vielä osannut käsitellä niin hyvin kun tässä iässä. Sieltä se on lähtenyt.
[08:48] Häkkinen: Muistatko omasta lapsuudestasi kuinka suhtauduit eläimiin tai millaisia tunteita eläimet sinussa herätti?
[08:56] Jenna: Tota mä oon aina ollu erittäin eläinrakas, että mä muistan ihan pienestäkin asti että oon mennyt silittämään ja kysymään rohkeasti koirien omistajilta että saako tulla silittämään. 
[09:08] Jenna: Että ne on herättänyt mussa aina ihan suunnatonta iloa, että koirien semmonen perusluonne, joka nyt on mitä on niin niin iloiset hännänheiluttajat ja muuta, 
[09:18] Jenna: että aina oon tosi iloisesti heihin suhtautunut ja he on suhtautunut ihan samalla tavalla.
[09:23] Häkkinen: Mitkä sinun mielestäsi ovat sellaiset suurimmat harhaluulot, jotka liittyvät zoofiliaan ja sen harjoittajiin?
[09:31] Jenna: No ehdottomasti se, että monet ihmiset kuvittelee, että se on pelkästään fyysistä kanssakäymistä eläinten kanssa ja että mitään muuta ei tapahdu, 
[09:41] Jenna: koska se on paljon syvempää et siin on paljon tunteita mukana ja ehdottomasti sekin että luullaan et eläimiä satutetaan jollain tavalla. 
[09:52] Jenna: Et se ei ole ikinä zoofilin tarkoitus millään muotoa, että enemmänkin se molempien niinku yhteinen nautinto ja ajan vietto ja siihen kuuluu tosi paljon asioita, ei missän nimessä mitään semmosta satuttamista tai negatiivista.
[10:11] Häikkinen: mistä sen tietää että nauttiiko eläin?
[10:14] Jenna: Eläimillähän on, käytetään nyt esimerkkinä koiria, että koirilla on tietyn tasoisia tunteita ja eläimillä on yleisesti seksuaalivietti olemassa.
[10:26] Jenna: Koirilla on myöskin tämmönen käyttäytymismalli että jos koira ei jostain pidä se väistää siitä tilanteesta, elikkä kyllä se eläin väistää, 
[10:38] Jenna: että kyllä sen huomaa siitä, että ei se mitään pakottamalla ala tekemään.
[10:42] Häikkinen: Viittasit tuossa että itse tämä seksuaalinen kanssakäyminen, fyysinen yhteys on vain yksi osa tätä zoofilian koko palettia. 
[10:51] Häikkinen: Voisitko kuvailla että nämä tunteet, joita sinulla esimerkisi on koiraa tai koiria kohtaan, niin ne ovat luonteeltaan romanttisia?
[11:00] Jenna: Mitenkä määrittelisit tarkemmin romanttisen tunteen?
[11:04] Häikkinen: No sanotaan näin: jos minä vaikka katson vaimoani, niin minä tunnen sellaisen tietynlaisen lämpimän aallon sisälläni, johon liittyy palavaa halua olla tuon ihmisen kanssa ja mutta myös tällaista seksuaalista tunnetta. [11:24] Häikkinen: En osaa verbalisoida tätä paremmin mutta tarkoitan kysymykselläni sitä, että sinulla on ollut suhteita sekä ihmisiin että eläimiin
[11:36] Häikkinen: niin ovatko nämä suhteet keskenään saman kaltaisia? Muistuttavatko ne toisiaan nämä tunteet joita sinussa nousee?
[11:45] Jenna: Kyllä siellä on sekä samankaltaisia ja sitten taas sellaisia tunteita mitä ei voi verrata keskenään. 
[11:53] Jenna: Koiran kanssa esimerkiksi niin nautin hyvin paljon tommosesta työskentelystä sen niin kun yhteisestä tekemisestä jos ollaan treenaamassa tai muuta, 
[12:05] Jenna: niin se yhteys minkä saa koiraan jos koira vaikka sairastuu jos se pitää viedä eläinlääkäriin niin huolestun hyvin hyvin kovasti ihan kuin huolestuisin oman lapseni hyvinvoinnista. 
[12:16] Jenna: Että kyllä niitä että ne tunteet ovat tosi syviä, koira on mulle kuin perheenjäsen. Yleisesti ottaen mikä tahansa eläin on mulle kuin perheen jäsen että pyrin pitämään hyvää huolta ja tarjoamaan sen kaikista parhaiten sen mitä pystyn.
[12:30] Häikkinen: Muistatko ensimmäistä kertaasi eläimen kanssa näin fyysisessä mielessä ja millainen se oli, mitä tunteita se herätti?
[12:39] Jenna: Muistan. Se oli erittäin jännittävää ja pelotti ehdottomasti, että vähän semmosta häsellystä niin kun puolin ja toisin. Voisin hyvin verrata sitä ensimmäiseen kertaani ihan ihmisen kanssa, että hyvin samanlaiset jännityksen ja pelonsekaisen tunteet että mitä tässä nyt tehdään ja mitä tapahtuu mutta kyllä se, se oli hyvin tota, hyvin uskomaton ja unohtumaton kuitenkin että kyllä se mieleen jäi. 
[13:09] Häikkinen: Onko sinulla ollut tällaisia syyllisyyden tunteita tai vastaavaa?
[13:15] Jenna: On, tästä asiasta yleisesti  kyllä on. Että tota tietenkin tällänen asia on vaikea asia lähteä hyväksymään, että kun yhteiskunta muuten on niin karusti sitä vastaan ja musta tuntuu että monet ihmiset ei oikeesti ymmärrä sitten että, että pelkästään fyysinen kanssakäyminen ei ole se juttu.
[13:34] Häikkinen: Tunnetko muita ihmisiä joilla on samanlaisia tuntemuksia tai mielihaluja?
[13:40] Jenna: Kyllä tunnen, osa heistä on ihan täysin tuntemattomia ja osa sitten taas sellaisia lähempiäkin tuttavuuksia.
[13:34] Häikkinen: Onko teillä jonkin näköistä yhteisöä, virtuaalista tai sitten ihan tälläistä klassisempaan kanssakäymiseen liittyvää?
[13:59] Jenna: Anonyymisti tosi paljon internetin kautta jutellaan, että on sekä suomalaisia että ulkomaalaisia keskustelupalstoja, jotka löytyy ihan netistä että etsivä löytää kyllä ja sitten on taas näitä suljetumpia sivustoja joihin yleensä pääsee vain sitä kautta jos tuntee vaikka jonkun sivuston jäsenen 
[14:19] Häikkinen: onko näissä ryhmissä sitten sellaisia ihmisiä, joita sinä et hyväksy? Jotka sitten esimerkiksi jotka haluavat satuttaa eläimiä 
[14:26] Jenna: No eläinten satuttaminen ei kuulu zoophiliaan että se sekoitetaan hyvin monesti tälläiseen toiseen ikävään alalajiin kuten zoosadismiin jossa tarkoitus on nimen omaan vain satuttaa eläimiä ja se ei kuulu zoophiliaan yhtään millään tavalla. Että en yhtään missään nimessä hyväksy sellaisia ihmisiä
[14:34] Häikkinen: Jos sinun pitäisi kertoa täysin ummikkokansalaiselle mistä zoophiliassa on kysymys kokonaisuudessaan, niin miten kuvailisit sitä?
[14:57] Jenna: Syvimmästä välittämisestä eläintä kohtaan, on varmasti helpoin tapa ainakin aloittaa se keskustelu. Että se on pääasiassa tunnepohjaista, että fyysinen puoli on todellakin niin kuin hyvin pieni osa sitä, ja jotkut zoofiilit eivät esimerkiksi ollenkaan harjoita tätä fyysistä puolta. Että heille se on vaan se yhteenkuuluvuuden tunne lemmikkiensä kanssa.
[15:20] Häkkinen: Jos kuitenkin verrataan näitä tuntemuksia, näitä kokemuksia - minun lähin viitepisteeni on, suhde ihmiseen - niin jos vertaan näitä, ja koetan ikään kuin sitä kautta ymmärtää, niin meillä ihmisillähän on esimerkiksi useita sekä ystäviä että partnereita - niin onko zoofiileilla?
[15:44] Jenna: Ystäviä, kyllä varmastikin tosi paljon. Partneriin vaaditaan paljon enemmän, kuin vain sellainen tutustuminen, lyhytaikainen tutustuminen tai muutama tapailukerta, että... Henkilökohtaisesti en voisi kuvitella fyysistä kontaktia tuntemattoman eläimen kanssa. Että se vaatii sellaisen tietyn syvemmän yhteyden, sen että eläinkin luottaa ja että sinä tunnet eläimen ja luotat eläimeen.  
[16:19] Häkkinen: Oletko sinä pystynyt tästä asiasta puhumaan läheisillesi, siis sellaisille ihmisille, jotka eivät tiedä mahdollisesta zoofiliastasi?
[16:30] Jenna: En ole pystynyt. Että tämä aihe on tosi kova, niin kova tabu, ja hyvin monella ihmisellä ei riittäisi ymmärrys siihen, vaikka kuinka lähtisi selittämään. Että monet ihmiset muodostaa valmiin mielipiteen ja takertuvat yhteen tiettyyn asiaan, esimerkiksi siihen fyysiseen kanssakäymiseen ja ne eivät sen jälkeen niin kuin... Sen jälkeen on mielestäni turha yrittää selittää, kun he ovat jo muodostaneet mielipiteensä.
[16:55] Häkkinen: Ja näin siis puhui parikymppinen Jenna, jota kävin viime viikolla tapaamassa. Ja kun utelin heti alkajaisiksi Jennan motiiveita - siis nimi ja ääni muutettu, kuten kenties arvaattekin 
[17:15] Häkkinen: utelin hänen motiivejaan tulla  haastateltavaksi. Miksi hän haluaisi puhua koko tällaisesta aiheesta, joka on yhteiskunnassa niin raskas tai vaiettu? Hän totesi, että hän haluaa tietyllä tavalla tehdä valistustyötä.
[17:31] Häkkinen: Studiossa Perttu Häkkinen ja Sexpo-säätiön toiminnanjohtaja Tommi Paalanen. Keskustelemme zoofiliasta, jota ennen vanhaan tavattiin Suomessakin kutsua eläimeen sekaantumiseksi tai eläimeen ryhtymiseksi.
[17:47] Häkkinen: No, Tommi, sinä kun olet, Sexpo-säätiössä töissä, niin ottaako sinuun yhteyttä paljon zoofiileja?
[17:56] Paalanen: Jonkin verran tulee yhteydenottoja, ei ehkä niinkään minulle, mutta meidän neuvontapalveluihin tulee yhteydenottoja henkilöiltä, jotka joko fantasioivat, tai heillä on ollut joitain kokemuksia, seksuaalisia kokemuksia eläimen kanssa ja... 
[18:10] Paalanen: Jotkut on hämmentyneitä, jotkut kaipaavat niin kuin sellaista... yleensä keskustelukumppania, samasta syystä mitä Jennakin tuossa puhui, että... Ei oikein ole välttämättä niitä ihmisiä, joille voisi avautua näistä asioista.
[18:23] Paalanen: Ja sitten, tuota - paljon ollaan huolissaan mahdollisesti siitä ympäristön reaktiosta, tai siitä kokemuksesta onko minussa jotain vialla. Tämän tyyppisistä syistä otetaan yhteyttä.
[18:37] Paalanen: Nyt viime aikoina, kun tämä eläintensuojelulain uudistus on ollut käsillä, niin on ollut joitain zoofiilien ehkä... edustajien yhteydenottoja heidän verkostostaan, että mikä tämä tilanne on ja voisiko siihen vaikuttaa jotenkin. Että he pelkäävät päätyvänsä rikollisiksi uuden lain myötä, mikä toki on ihan ymmärrettävä huoli sekin.
[18:59] Häkkinen: Tässä vaiheessa lähetystä täytyy mainita, että jos teillä on aiheeseen jotain kommentoitavaa, tai kysyttävää Tommilta, tehkää se huutolaatikossa osoitteessa yle.fi/puhe.
[19:13] Häkkinen: Eli voisit sanoa, että siis nämä tunteet, joilla zoofiilit suhtautuvat valmisteilla olevaan lakimuutokseen, niin ovat ikään kuin - tai voi sanoa, että tämä keskustelu on kiihtynyt teidänkin päässänne.
[19:27] Häkkinen: Teihin otetaan enemmän yhteyttä tämän tiedon tultua julki? 
[19:31] Paalanen: Joo, kyllä se jonkin verran vaikuttaa. Ei niitä yhteydenottoja nyt valtavan runsaasti ole, koska ylipäänsä tämä aihe on aika arka, ja ihmiset, tuota... Noin niin kuin... 
[19:41] Paalanen: Eikä alan harrastajia nyt ole kauhean paljoa Suomessa. Että ei se onneksi sillä tavalla valtavaa ole se yhteydenottojen määrä, mutta kyllä se koko ajan näkyy. 
[19:51] Paalanen: Meidän neuvontapalvelussa se asia näkyy niin kuin myös tämän lainsäädäntöasian ulkopuolella niin kuin tämmöisen neuvonnan tai niin kuin jonkinnäköisen tuen tarpeena.
[20:01] Häkkinen: No, sitten lähdetään lakiteknisiin asioihin.
[20:06] Häkkinen: Sinä et kannata tätä lainmuutosta tältä osin, miksi?
[20:11] Paalanen: Mun näkökulma on se sellainen eetikkona seksuaalisuuden tutkijana
[20:18] Paalanen: Että et eläinten vahingoittaminen on ehdottomasti kiellettyä ja kiellettävä
[20:25] Paalanen: Mut et eläinseksi on niin monimuotoinen aihekirjo että,
[20:33] Paalanen: et me ei voida lähteä tarkasteleen eläinten-ihmisten välisiä seksuaalisia suhteita pelkästään vahingoittamisen näkökulmasta.
[20:37] Paalanen: Enempi tää erotellaan mitkä suhteet ja mitkä jutut on vahingollisia ja mitkä taas ei ole.
[20:42] Paalanen: Ja voidaan kieltää perustellusti ne vahingolliset ja ne on jo kielletty nykyisessä laissa
[20:46] Paalanen: eli mitään uudistusta ei sen osalta tarvita.
[20:50] Paalanen: Mut sit taas sellaiset seksuaaliset suhteet ja tilanteet jotka eivät ole vahingollisia eläimelle.
[20:54] Paalanen: Niin missä on suurin hyöty kieltämisestä, onko sitä?
[21:02] Paalanen: Onks hyötyä siitä että kriminalisoidaan niiku tätä kautta jonkun ihmisryhmän seksuaalinen mieltymys ylipäänsä?
[21:06] Paalanen: Mitä oikeushyvää me suojellaan, mikä yhteiskunnallinen hyvä meillä on kiikarissa?
[21:10] Paalanen: Ja näihin kysymyksiin kaikki vastaukset tuntuu olevan enemmän tai vähemmän huteria.
[21:14] Paalanen: Et sen kriminalisoinnin kokonaiskriminalisoinnin tueksi löytyy hyvin huonoja argumentteja.
[21:19] Paalanen: Niin sitä voidaan haarukoida vähän semmoselleen ihan nyt tässä että, pitäisikö meidän tehdä nyt Jennan toiminnasta poliisiasia.
[21:26] Paalanen: Pistää hänet putkaan ja oikeuteen tai jos meillä olisi teinityttö joka haluaa kokeilla oman seksuaalisen kasvunsa myötä
[21:35] Paalanen: tai puuhaa ja peuhaa jotakin lemmikkikoiransa kanssa.
[21:42] Paalanen: Niin onko se asia johon pitäisi laittaa poliisi mukaan, pitäisikö meidän ruveta syytettä virittelemään?
[21:45] Paalanen: Kuka hyötyy? Mikä funktio sillä on?
[21:47] Paalanen: Ihmisten omien ahdistusten ja inhoreaktioiden tyydyttämiseksi ei tarvita lainsäädäntöä, joka selvästi heikentää jo marginaalissa olevan ryhmän asemaa.
[21:57] Häkkinen: Niin ja ylipäänsä eläinten oikeudet ja mikä on hyödyllistä toimintaa tai vahingoittavaa
[22:04] Häkkinen: onhan tässä maassa esimerkiksi turkistarhauskin laillista toimintaa.
[22:09] Paalanen: Erittäin hyvä rinnastus. Ylipäänsä tehotuotanto.
[22:12] Paalanen: Kun mennään katsomaan noita koiranäyttelyitä niin siellä on sen sorttista trimmausta 
[22:16] Paalanen: ja hoonausta ja kouluttamista, joita ei voi mitenkään voida sanoa olevan sille koiralle esimerkiksi eduksi kaikissa tilanteissa.
[22:23] Paalanen: Et tää on hyvin tämmönen myyttejä ja mielikuvia pursuava alue jota pitäisi vähän perata ihan rauhallisella analyyttisella ajattelulla.
[22:31] Häkkinen: No luuletko että tällainen rauhallinen analyyttinen keskustelu ottaen tämän asian 
[22:37] Häkkinen: ja sen sen väkevyyden tietyllä tavalla huomioon, niin on mahdollista tässä yhteiskunnassa?
[22:42] Paalanen: No se näyttää olevan mahdollista täällä studiossa tällä hetkellä että ihan hyvä
[22:47] Paalanen: siinä mielessä että voidaan näyttää esimerkkiä, että mistä tahansa
[22:52] Paalanen: yhteiskunnassa vallitsevasta ilmiöstä pitää voida keskustella kiihkottomasti ja faktat edellä
[22:58] Paalanen: ja miettien ihan aidosti monesta näkökulmasta, et miten tää menee, kuka mistäkin hyötyy, mikä niinkun minkälainen dynamiikka meillä on käynnissä.
[23:06] Paalanen: Ja seksologiassa tää on ollut yks tällainen pitkän aikavälin tavoite monella muullakin asialla.
[23:12] Paalanen: Me voitais puhua ihan samalla tavalla jostain muusta seksuaalisuuden ilmiöstä kun mennään parikyt vuotta taaksepäin
[23:19] Paalanen: Miten kiihkeä keskustelu oli joskus vaikka siitä että, saako naiset mennä yksin ravintolaan illalla.
[23:25] Paalanen: Et siitä oli varmasti kiihkeitä mielipiteitä ja näin ollaan tultu eteenpäin tässäkin asiassa.
[23:28] Häkkinen: Ennen kuin jatkamme siitä, saavatko, pitäisikö naisten mennä yksin ravintolaan niin kuunnelkaamme 
[23:38] Häkkinen: historioitsija Teemu Keskisarjaa, jota Panu Hietaneva kävi haastattelemassa.
[23:42] Häkkinen: Keskisarja on tutkinut väitöskirjassaan suomalaisen eläimiinsekaantumisen historiaa ja siitä säädettyjä rangaistuksia.
[23:48] Hietaneva: Eläimiinsekaantumista on todennäköisesti tapahtunut aina läpi ihmiskunnan historian.
[23:53] Hietaneva: Dosentti Teemu Keskisarja on tutkinut asiaa suomalaisesta näkökulmasta väitöskirjassaan, jonka nimi on Secoituxesta järjettömäin luondocappalden canssa.
[24:03] Hietaneva: Aivan aluksi täytyy kysyä historioitsijan henkilökohtaisia motiiveja:
[24:07] Hietaneva: Miksi eläimiin sekaantuminen on niin kiinnostava asia, että sitä kannattaa tutkia?
[24:11] Keskisarja: Siksi että eläimeen sekaantumisen historia ei ole kuriositeetti.
[24:17] Keskisarja: Eläimiinsekaantujaa on Suomessa vainottu paljon ankarammin ja paljon pidempään kuin esimerkiksi noitia tai homoja.
[24:25] Keskisarja: Eläimiinsekaantuminen oli iso kriminaalipoliittinen ongelma 1700-luvulla.
[24:29] Keskisarja: Siitä on satoja ja tuhansiakin esi-isiämme tuomittu vähintääkin julmaan ruumiinrangaistukseen, jotkut kuolemaankin.
[24:39] Hietaneva: Menneessä maailmassa ihmisellä oli tapana säätää maallisia lakeja raamatun pohjalta.
[24:44] Hietaneva: Löytyykö sieltä jokin kohta jossa eläimiinsekaantuminen tuomitaan?
[24:49] Keskisarja: Löytyy toki. Eläimiinsekaantuminen on Mooseksen kirjoissa kielletty useaampaankin kertaan kuolemalla rangaistavana tekona samoissa yhteyksissä ja peräkkäisissä jakeissa kuin homoseksuaalisuus.
[25:02] Hietaneva: Keskustellaan sitten hieman tutkimustyösi taustoista. Millaisia lähteitä käytit?
[25:07] Keskisarja: Oikeudenkäyntipöytäkirjoja. Niitähän on 1700-luvulla säilynyt aika hyvin jo. Niissä seikkaperäisestikin kuvaillaan eläimeensekaantumisrikosta. Tuomarit eivät oikein voineet, tai käräjäkirjurit noudattaa häveliäisyyttä, vaan heidän oli todistelun takia pistettävä kaikki pienimmätkin yksityiskohdat paperille tuosta irvokkaasta teosta.
[25:29] Hietaneva: Kuinka monta tapausta sinulla on tiedossasi?
[25:32] Keskisarja: Mulla oli väitöskirjassa muistaakseni vain kolmisensataa oikeustapausta, eli ne oli niitä vakavimpia jotka olivat menneet Turun hovioikeuteen tai Vaasan hovioikeuteen saakka. Että enemmänkin toki olisi vähällä vaivalla löytynyt.
[25:51] Hietaneva: Eli tästä ei voi suoraan vetää johtopäätöksiä siitä, että kuinka yleistä tämä eläimiinsekaantuminen 1700-luvulla on ollut?
[25:57] Keskisarja: Ei suoraan, mutta kiertäen voi tehdä johtopäätöksiä. Eläimeensekaantumista koskevat oikeudenkäynnit olivat paljon yleisempiä kuin esimerkiksi raiskausoikeudenkäynnit ja suunnilleen sata kertaa yleisempiä kuin homoja vastaan nostetut oikeusjutut, joita Suomessa ei juuri lainkaan ollutkaan. Eli siis ainakin oikeudellisena ilmiönä eläimiinsekaantuminen oli erittäin yleistä 1700-luvun Suomessa.
[26:23] Hietaneva: Olivatko kaikki tuomitut tai syytetyt miehiä?
[26:27] Keskisarja: Väitöskirjassani, jossa oli muutama sata esimerkkitapausta, kaikki olivat miehiä yhtä poikkeusta lukuunottamatta.
[26:37] Keskisarja: Erästä lapualaista talollisen tytärtä, Maria nimeltään, häntä syytettiin koiraan sekaantumisesta. 
[26:46] Keskisarja: Mutta sekin syyte oikeudessa kaatui ja Maria sai päinvastoin korvausta niiltä ihmisiltä jotka olivat herjanneet häntä eläimeensekaantujaksi. Eli eläimeensekaantuminen on siis leimallisesti miesten rikos.
[26:57] Hietaneva: Väitöskirjassasi lukee, että oikeudellisena ja kansankulttuurisena ilmiönä eläimiinsekaantuminen haavoitti 1700-luvun ruotsalaisia ja suomalaisia enemmän kuin mitään muuta kansaa. Mitä tämä tarkoittaa?
[27:12] Keskisarja: Sitä että, varmaan eläimeensekaantumista on esiintynyt kaikissa kulttuureissa kivikaudelta nykyaikaan ja kaikissa maailmanäärissä, mutta ainoastaan Ruotsissa ja Suomessa oikeuslaitos oli siitä niin pirun kiinnostunut.
[27:27] Hietaneva: Mistä se johtuu? Miksi oikeuslaitos oli täälläpäin maailmaa kiinostunut asiasta?
[27:30] Keskisarja: Se on hyvin vaikea kysymys. Kun lainsäätäjähän oli jo keskiajalta saakka kiinnittänyt erityistä huomiota eläimeensekaantumisrikokseen ja sille oli tarkat termit ja määritelmät, kun taas homoja ei Ruotsissa ja Suomessa vainottu lainkaan. 
[27:47] Keskisarja: Kärjistäen asiat meni näin, että manner-Euroopassa, Pariisissa tai Lontoossa, jahdattiin 1700-luvulla homoja ja Amsterdamissa myöskin, kun taas pohjolassa eläimeensekaantuminen oli kriminaalipolitiikan painopiste.
[28:01] Hietaneva: Mitä me tiedämme tuon ajan eläimiinsekaantujasta? Onko olemassa jonkinlainen arkkityyppi?
[28:08] Keskisarja: Tiedämme heistä aika paljonkin, koska oikeudenkäynnissä tietysti kuulusteltiin, että minkä ikäinen olet ja mikä ammatti sulla on. Vähän kyseltiin lapsuudesta ja elämäntilanteestakin syyntakeisuuden kannalta. 
[28:21] Keskisarja: Eläimeensekaantujasta ei oikeastaan ole arkkityyppiä, he olivat minun mielestäni aika tavallista ihmisiä, keskivertosuomalaisia. Siis kantaväestön edustajia, kumma kyllä, vähemmistöt eivät tässä perversiossa olleet yliedustettuja.
[28:34] Keskisarja: Tyypillinen suomalainen eläimiinsekaantuja oli nuorehko renki, taikka paimenpoika jolla ei ollut aiempia rikoksia, muita rikoksia tilillään. 
[28:45] Keskisarja: Mutta oli joukossa myös ihan perheellisiä miehiä, joille oli lapsuudessa opittu eläimeensekaantumistapa jäänyt päälle ja jotka sitten vasta varttuneella iällä jäivät ensimmäistä kertaa kiinni siitä rikoksesta.
[29:03] Hietaneva: Noitavainojen aikaan ihmisiä annettiin perättömästi ilmi ja syytöksiä vedettiin hatusta. Tapahtuiko samanlaista eläimiinsekaantumisen yhteydessä?
[29:11] Keskisarja: Joskus, mutta todistustaakka oli todella raskas 1700-luvulla. Eläimeensekaantumisesta langettavaan tuomioon, ainakin kuolemantuomioon, vaadittiin kahden jäävittömän silminnäkijän todistus ja mielellään vielä syytetyn tunnustus. 
[29:28] Keskisarja: Ja kun eläimeensekaantumista tietenkään ei mielellään julkisesti harjoitettu, niin se oli hyvin vaikea saada todistustaakka kasaan. Ja periaatteessa ilmiantaja otti aika ison riskin siinä, että jos syytös jää todistamatta, 
[29:44] Keskisarja: niin hän saa itse ankaran rangaistuksen, jopa saman rangaistuksen, mikä olisi tullut sille eläimiinsekaantujalle. 
[29:51] Keskisarja: Jonkun verran oli perättömiä ilmiantoja, mutta luultavasti sata kertaa tai tuhat kertaa enemmän oli sellaisia tapauksia, että silminnäkijä ei uskaltanut mennä viranomaisten puheille.
[30:01] Hietaneva: Eläimiinsekaantuminen on tänäkin päivänä tabu josta ei liiemmin puhuta, mutta kuinka siihen suhtauduttiin 
[30:05] Hietaneva: 1700-luvulla kansanparissa?
[30:08] Keskisarja: Se oli törkeä rikos ja kuolemansynti,
[30:13] Keskisarja: mutta ei ihmisarvoa alentava 
[30:18] Keskisarja: sukupuolinen perversio, kun koko perversio sana ei ollut 1700-luvulla keksittykään.
[30:24] Keskisarja: Se tabukaan se ei oikeastaan ollut koska eläimiinsekaantumisesta puhuttiin paljon. 
[30:28] Keskisarja: Oikeudenkäynnit olivat julkisia ja niin myöskin viranomaisten kiellot ja 
[30:33] Keskisarja: eläimeensekaantumisen "ei tabuluonteesta" kertoo sekin, että vanhassa kansanperinteessä
[30:39] Keskisarja: on vaikka kuinka paljon eläimeensekaantumisrunoja vaikka esimerkiksi homoseksuaalisuudesta ei mainita lainkaan.
[30:46] Keskisarja: Kansanperinne Kalevalasta pois jätetyt runot syyttävät eläimeensekaantujaksi 
[30:51] Keskisarja: itseä Väinämöistä eli hyvin pitkään tämä pahe on kansamme keskuudessa ollut.
[30:56] Radiokanava: Perttu Häkkinen.
[30:58] Hietaneva: Entäpä sitten rankaistukset, oliko kuolemanrangaistus se yleisin vai oliko lievempiäkin tarjolla?
[31:05] Keskisarja: Periaatteessa laki useimmissa tapauksissa määräsi kuolemanrangaistuksen
[31:12] Keskisarja: mutta nimenomaan Suomessa se syystä tai toisesta lievennettiin esimerkiksi elinkautiseksi pakkotyöksi ja 40 ruoskaniskuksi.
[31:25] Keskisarja: Ehkä siitäkin syystä esivalta ajatteli, että ei näitä kaikkia voi teloittaa, että liian paljon tulee.. 
[31:30] Keskisarja: tulee.. veri virtaa, mutta henki siitä saatto kyllä lähteä. ..kaikki asiahaarat... olivat raskauttavia.
[31:39] Keskisarja: Siis useimmat eläimeensekaantujat jäivät kiinni vasta viidennekymmenellä tai sadannella kerralla 
[31:49] Keskisarja: että he monta vuotta harjoittivat syntiänsä enemmän tai vähemmän säännöllisesti ja sitten sattumalta jäivät kiinni.
[31:56] Keskisarja: Se oli.. ...heillä tapa oli arkipäiväistynyt.
[32:02] Keskisarja: Melkein kaikkia muita rikoksia, myös seksuaalirikoksia tehtiin päissään, mutta eläimeensekaantujat lähes aina jäivät selvinpäin kiinni.
[32:09] Hietaneva: Tuomittiinko tekijä maksamaan korvauksia eläimen omistajalle ja mitä tapahtui näille eläimille, joita oli käytetty hyväksi?
[32:17] Keskisarja: Se oli minun mielestä tavallaan suurin vääryys eläimeensekaantumisoikeudenkäynnissä tämä eläinten kohtalo.
[32:24] Keskisarja: Eli eläin sai kuolemantuomion joko ihmisen rinnalla tai myös siinä tapauksessa, että ihminen armahdettiin
[32:33] Keskisarja: eläimet teloitettiin julkisesti osallisina eläimeensekaantumisrikokseen.
[32:38] Keskisarja: Se oli ikävä juttu, että jos joku renkipoika takautuvasti tunnusti harjoittaneensa syntiä 
[32:43] Keskisarja: kymmenen vuotta koko kylän karjan takia niin siinä saattoi teloituspaikalle pyöveli joutua taluttamaan kolmisenkymmentä elikkoa useista lajeista.
[32:54] Keskisarja: Ja iso taloudellinen vahinko koitui kyläläisille.
[32:58] Keskisarja: Periaatteessa eläimeensekaantujan omaisuudesta piti korvattavan elikoiden hinta elikoiden omistajille. 
[33:05] Keskisarja: mutta ei köyhillä rengillä tai paimenilla läheskään aina ollut mitään ulosmitattavaa.
[33:10] Hietaneva: Väitöskirjassasi kirjoitat, että eläimiinsekaantumisen yleisyyttä voidaan selittää seksuaalisella turhautumalla, kerrotko hieman tästä lisää?
[33:19] Keskisarja: Voidaan toki selittää, että avioliitto oli periaatteessa ainoa laillinen väylä harjoittaa lihallista kanssakäymistä ja
[33:29] Keskisarja: ehkäisymenetelmiä oli jonkun verran, mutta ne olivat aika tehottomia ja
[33:34] Keskisarja: rengillä ja piialla oli riski joutua rangaistuksi tai vähintäänkin häpeään jos käppäilivät heinälatoon.
[33:41] Keskisarja: Ja yksi hyvin tärkeä eläimeensekaantumisen suosiota lisännyt seikka oli se, että itsetyydytystä, onanismiä pidettiin 1700-luvulla
[33:50] Keskisarja: erittäin rankkana syntinä ainakin esivallan keskuudessa ja kansan keskuudessa.
[33:58] Keskisarja: Ja aina näillä sekaantuvilla nuorilla miehillä ei välttämättä ollut mitään turvallista helppoa tietä tyydyttää himojansa.
[34:07] Hietaneva: Kuinka oikeuslaitoksen suhtautuminen eläimiinsekaantumiseen sitten muuttui seuraavalla vuosisadalla, 1800-luvulla?
[34:14] Keskisarja: Ensin Kustaa III valistushallitsija 1700 luvun lopulla lakkautti kuolemanrangaistuksen eläimiinsekaantumisesta 
[34:22] Keskisarja: ja sen jälkeen synti tai nimenomaan rikos alkoi pikkuhiljaa painua unholaan. 
[34:27] Keskisarja: Että varmaan tapa pysyy edelleenkin yleisenä, mutta oikeudenkäynnit harvenivat.. 
[34:32] Keskisarja: ja esivalta ei enää kiinnittänyt eläimiinsekaantumiseen juurikaan huomiota.
[34:38] Keskisarja: Ja se vaikenemisen ja hyssyttelyn politiikka sitten pikkuhiljaa sammutti rahvaan mielenkiinnon sitä tekoa kohtaan.
[34:47] Hietaneva: Tänäpäivänä zoofilia on Suomessa laillista, mutta onko 1900-luvulla vielä tuomittu ihmisiä eläimiinsekaantumisesta?
[34:54] Keskisarja: On toki, kyllähän viime sotien jälkeenkin vielä eläimeensekaantujia tuomittiin useita satoja. 
[35:01] Keskisarja: Ja eläimeensekaantuminen poistui rikoslaista vasta 1970-luvun alussa samaan aikaan ja samassa yhteydessä homoseksualismin kanssa.
[35:10] Hietaneva: Kysytään vielä historioitsijan mielipide asiaan: Pitäisikö eläimiinsekaantumisen olla tänä päivänä laitonta?
[35:18] Keskisarja: Eläimeensekaantuminenhan on aivan perseestä ja se on yleisen oikeustajun vastaista ja siinä mielessä sen pitäisi olla kriminalisoitua - mutta - jo 1700-luvulla esivalta huomasi että - ja oikeudenkäynnit - julkiset... julkiset ankarat rangaistukset, ne eivät auta sen synnin... synnin kitkemisessä vaan päinvastoin lietsovat rahvaan mielenkiintoa.
[35:40] Keskisarja: Eli ehkä meidän nytkin kannattaisi välttää herättämästä nukkuvaa hirviötä ja toivoa, että eläimeensekaantuminen pysyy siellä Internetin synkimmissä syövereissä, eikä murtaudu sieltä arkipäiväämme.
[35:54] Häkkinen: Näin siis historioitsija Teemu Keskisarja Panu Hietanevan haastattelussa.
[36:00] Häkkinen: Studiossa Sexpo-säätiön toiminnanjohtaja Tommi Paalanen ja Perttu Häkkinen keskustelemme suomalaisen zoofilian kasvoista ja kokonaiskuvasta.
[36:12] Häkkinen: Miltä Tommi tämä sinun korviisi kuulosti, tai oikeastaan... aloin tässä Keskisarjan haastattelua kuunnellessani miettimään sitä, että olemmeko me suomalaiset sitten yksinkertaisesti niin innokasta eläimeenryhtyjä-kansaa, 
[36:29] Häkkinen: vai johtuuko tämä korkea edustus näissä 1700-luvun kuvioissa sitten siitä, että tosiaan tämä kriminaalipolitiikan painopiste oli jollain tavalla kohdistettu tätä syntiä vastaan?
[36:43] Paalanen: No, taustahan on se, että aikanaan niin kuin kristillisessä oikeudenkäyttöajattelussa niin kuin seksuaalirikoksiin nähden niin, luonnottomuus oli se niin kuin suuri synti ja siinä mielessä missä Teemu puhui onaniansynnin vakavuudesta ja vastaavasta, 
[37:00] Paalanen:eläinseksi oli vastaavasti niin kuin raiskauksia vakavampi rikos, koska raiskaus oli luonnollisen halun tuote ja eläinseksi luonnottoman, että minäkään en sitä tiedä sitä syytä jos - varsinkaan kun Teemukaan ei sitä tiedä 
[37:11] Paalanen: niin se taitaa olla aika, aika syvällä se syy, että miksi juuri Pohjoismaissa oli tämmönen - tässä Suomi-Ruotsi alueella - erittäin jyrkkä suhtautuminen, mutta kyllä se tulee vahvasti sitten keskiajan kristillisen perinteen lastista.
[37:24] Paalanen: En, en näe mitenkään järkeväksi väittää, että jotenkin ilmiö olisi Pohjoismaissa erityisen suuri.
[37:30] Paalanen: Tietysti, siihen voi vaikuttaa se, että täällä on ollut paikoin vähän eristynyttä elämä maaseudulla pitkien etäisyyksien, joskus hankalien matkojen takana... talvi on pitkä ja kylmä... 
[37:42] Paalanen: ihmiset ei välttämättä niin paljon tapaa toisia ja liiku ydintalven aikana, että semmoinen niin kuin eristyneisyys on voinut tuottaa sitä, että sitten niin kuin seksuaalinen mielenkiinto on purkautunut enemmän eläinten suuntaan
[37:51] Paalanen: mutta kyllä eläinseksi tunnetaan kaikkien kulttuurien historiassa missä vain eläimiä on pidetty, niin sinäänsä, että ei tämä nyt erityisen pervoa kansaa niin kuin sillä tavalla ole.
[38:02] Häkkinen: Niin, jos miettii vaikkapa esimerkiksi japanilaisen klassisen taiteen merkkiluomuksia, niin kuuluisa maalaus "Tako to Ama" - en nyt muista tarkalleen onko se 1700- vai 1800-luvulta - niin kuvastaa juuri naista mustekalan syleilyssä, tai tursaan.
[38:20] Häkkinen: No kuitenkin... onko zoofilia sitten - me olemme tätä... kriminaalipoliittista puolta tässä käsitelleet niin - onko zoofilia sinun mielestäsi ylipäätäänkään eettinen kysymys tai eettinen ongelma?
[38:38] Paalanen: No ei se noin niin kuin lähtökohtaisesti ole, että kun me kysytään siis ylipäänsä siitä, että saako ihminen ja eläin harjoittaa jotain seksuaalista kanssakäymistä keskenään, niin ei ne vastaukset tai niin kuin analyysit yleensä niin kuin eettisesti mitään mielenkiintoista paljasta.
[38:55] Paalanen: Ainoa semmoinen kysymys, jota voi pyöritellä vahvemmin etiikan kannalta - toki siis tämän vahingoittamisen lisäksi, joka on olennainen kysymys, vahingoittamiskysymys - mutta sen lisäksi on niin kuin tämmöinen suostumuskysymys, että voiko eläin antaa suostumuksensa?
[39:09] Paalanen: Ja siihen on vähän kahta linjaa, että mitä tuo Jennakin nosti esille, että eläinhän kyllä kommunikoi ja toimii aktiivisena, esimerkiksi kiimainen uroskoira nyt kyllä pökkii sitten niin kuin sitä rahia ja... rahia ja tuota... lasten pehmolelua ja jos siihen nyt antautuu itse pökittäväksi 
[39:26] Paalanen: että ei sitä nyt voi väittää, että sitä eläintä olis millään tavalla siihen pakotettu, että siinä mielessä suostumusasia on niin kuin tämmöisissä tapauksissa nähtävissä siinä mukana.
[39:36] Paalanen: Mutta toisaalta sitten taas eläintenpidossa ylipäänsä me tarkastellaan niin kuin etiikan näkökulmassa ennemmin tämmöistä hyväntahtoisuuden eli benevolentian käsitettä kuin suostumusta, 
[39:45] Paalanen: koska useimmat lemmikkieläimet ei ylipäänsä ole kykeneväisiä antamaan suostumusta tai käsittämään koko konseptia millään tavalla, että se on niin kuin merkityksetön se suostumuksen konsepti.
[39:56] Paalanen: Jopa eläinoikeusajattelussa ajatellaan pitkälti niin että, että eläinten oikeudet ja niiden kunnioittaminen on ihmisen velvollisuus, ihmisen niin kuin ihmisen hyväntahtoisuudesta käsin.
[40:06] Paalanen: Filosofi Peter Singer lähti siitä liikkeelle, että et tarpeettoman kärsimyksen tuottaminen eläimelle on väärin. Joka myös rakentuu tälle hyväntahtoisuuden ajattelulle ,ei sille onko eläin suostuva tai mitä eläin nyt varsinaisesti kaikissa tilanteissa tahtoo. 
[40:21] Häkkinen: No Singerhän oli tälläisen uuden eläinoikeusliikkeen ehdoton arkkifilosofi.
[40:26] Paalanen: Kyllä.
[40:27] Häkkinen: Noh, mietin tässä sitä että onko eläinoikeusfilosofian parissa sitten zoofiliaan otettu kantaa tai onko siitä keskusteltu?
[40:37] Paalanen: Aa, sitä on aika niukasti käsitelty, koska perinteiset filosofit on pysytellyt joskus aika pitkälle tai kaukanakin seksuaalisuudesta. 
[40:45] Paalanen: Singerillä oli muistaakseni jotain tästä asiasta ja seksuaaliitikko Igor Primoratz on myös käsitellyt aihetta ja Alan Sobel.
[40:52] Paalanen: Muutama henkilö on niinku nostanu sitä esille ja yleisesti ottaen vois sanoa, että et on niinku identifioitu aika vahvasti se niinku tän kärsimysajattelun myötä niin kun se
[41:00] Paalanen: että et se seksuaalinen suhde ei sinällään oo eettisesti mitenkään olennainen. 
[41:05] Paalanen: Et sen seksuaalisen suhteen seuraukset elikkä mahollisesti siis vahingoittaminen tai joku muu eläimen kaltoinkohtelu on eettisesti kiinnostavaa. [41:15] Paalanen: Täähän tulee esille täähän on ihan samalla tavalla rinnastettavissa siihen että ei esimerkiks vaikkapa anaaliseksi tai homoseksuaalisuus oo eettisesti merkittävä kysymys 
[41:21] Paalanen: vaan merkittävä kysymys on se että onko se tapahtunut vapaaehtoisesti. Onks se, onko kysymys raiskauksesta vai onko kysymys suostumuksellisesta seksistä, että eläinten kohdalla niinku mennään samalla dynamiikalla. 
[41:33] Häkkinen: No Jenna tuossa aiemmin mainitsi tällaisen zoofilian vastaparin tai näin he itse väittävät eli zoosadismin, jolla viitataan siis tälläiseen harjoitteeseen jossa ihminen hakee mielihyvää satuttamalla eläintä seksuaalisessa mielessä. 
[41:53] Häkkinen: Niin onko tämä todellinen alakulttuuri eläimiin sekaantumisessa? Onko tälläista toimintaa vai meneekö tämä samanlaiseen urbaanien myyttien lokeroon kuin 70-luvun snuff-elokuvat? 
[42:10] Paalanen: Ömm, zoosadismi elikkä tälläinen tarkoituksellinen eläinten vahingoittaminen on oikeestaan nyt sitä internetin syvintä syöveriä mistä Teemu Keskisarja tuossa veisteli.
[42:19] Paalanen: Et ei sinänsä eläinseksi joka on yllättävän valtavirtaista ja helposti löydettävää internetissä, et se ei mee sinne varjoihin nykyään enää edes.
[42:29] Paalanen: Mutta tota mä en sanois että on olemassa mitään yhtenäistä alakulttuuria muuta kun ehkä joidenkin erityisten internetin keskustelupalstoja 
[42:38] Paalanen: missä jotkut saattaa tätä asiaa aina jotenkin pyöritellä. Mut enemmän on kysymys yksittäisista ihmisistä joilla on valitettavan niin kun häiriintyny suhde eläimiin jotka käyttää hyväkseen sitä että eläimillä on vähemmän keinoja puolustautua tai ilmaista kantaansa. 
[42:53] Paalanen: Sen takia zoosadismi on vahvasti esillä ja nousee eläinoikeuspuolelta esille ja eläinlääkärien suunnalta et zoosadismi on se ainoa ehkä valitettavasti se ainoa puoli eläinseksistä joka nousee niinku näköpiiriin sillon kun ne eläimet on kärsiny sitä selvää vahinkoa. 
[43:12] Paalanen: Et se on niinku vahingot on todennettavissa ja nähtävissä joskaan ei toki aina voi täysin päätellä mitä on tapahtunu. 
[43:19] Paalanen: Mut että, jos vaikka eläinten sukupuolielinten alueella on jotain repeämiä vastaavia niin saattaa olla hyvinki epäiltävissä et on ollu jotain tota tämmöstä niinku väkivaltasta seksitoimintaa tai muuta.
[43:29] Paalanen: Mut et tää on samantyyppinen ilmiö kuin monessa muussakin seksuaallisuuden osa-alueessa että tietyt tämmöset niin kun hyvinkin ikävät lieveilmiöt nousee esiin usein keskusteluun, 
[43:38] Paalanen: ja tätä myöten värittää sitä koko keskustelukenttää. Vaikka ne on hyvin marginaalisia.
[43:46] Häkkinen: Studiossa siis Tommi Paalanen Sexpo-säätiön toiminnanjohtaja ja Perttu Häkkinen. Tässä vaiheessa ohjelmaa kuuntelemme parikymppisen Jennan haastattelun toisen osan.
[43:59] Häkkinen: Voisitko kuvitella eläväsi ilman zoofiliaa tai tätä puolta itsessäsi? 
[44:08] Jenna: Voisin heittää vastakysymyksen oikeastaan kaikille. Voisitko kuvitella että et olisi hetero tai homoseksuaali? 
[44:16] Jenna: Esimerkiksi että kyllä se varmasti onnistuu mutta se että kuinka mielekästä se elämä on sen jälkeen että.
[44:24] Jenna: Se on osa sinua että zoofilia on luonteenpiirre et se on tutkitusti tutkittu että se on luonteenpiirre ja se on synnynnäinen ominaisuus
[44:34] Jenna:että se ei ole vaan semmonen asia joka tulee jostain tuolta. 
[44:39] Häkkinen: Yhteiskuntamme perustuu hyvin pitkälti eläinten hyväksikäyttöön. 
[44:44] Häkkinen: Me tapamme eläimiä ruuaksi, me teemme eläimistä vaatteita. Nämä asiat ovat verrattaen normaaleja mutta zoofilia ei.
[44:53] Häkkinen: Miten näet muut eläinoikeuskysymykset? Oletko sinä kasvissyöjä, käytätkö nahkakenkiä?
[45:01] Jenna: En ole kasvissyöjä, mutta olen esimerkiksi erilaisissa eläinsuojeluyhdistyksissä jäsenenä.
[45:08] Jenna: Toimin vapaaehtoisena työntekijänä, pyrin tekemään mitä itse pystyn omissa rajoissani eläinten eteen.
[45:20] Jenna: Tää lakimuutos mitä nyt ollaan ajamassa läpi, että zoofiilia kiellettäisiin Suomessa - mun mielestä se on aika järjetön ja typerä laki.
[45:30] Jenna: Kuinka sitä tultaisiin valvomaan? Miten sen voisi estää?
[45:34] Jenna: Nyt ihan näistä lähtökohdista kun lähdetään, että ei kukaan koskaan voi toisen asunnossa neljän seinän sisällä tietää mitä siellä tapahtuu, että tapahtuu paljon, paljon asioita varmasti kaikkien kotona
[45:47] Jenna: ja tämä varmasti on sitten yksi niistä, että mielestäni se lakimuutos ei tule ensinnäkään vaikuttamaan millään tavalla ja mielestäni tää on niinku...
[45:54] Jenna: Tämmönen yritys poliitikoilta, että tehdään nyt jotain hyvää eläinten puolesta ja että nyt ovat sitten eläinten ystävätkin ja muut tyytyväisiä tähän asiaan, kun taas mielestäni pitäisi keskittyä
[46:08] Jenna: paljon, paljon, paljon rankempiin ja tähdellisiin asioihin mitä täällä tapahtuu eläinten kohdalla, että esimerkiksi juuri tehotuotanto.
[46:15] Jenna: Tehotuotanto on semmonen johon kuuluisi puuttua tosi paljon ja siihen, että jos tuolla sattuukin niin että siellä joku ihminen nyt päättää
[46:25] Jenna: laiminlyödä kaikki 50 lehmäänsä ja ne löytyvät kuolleina sieltä navetasta ja sitten hän saa siitä sakot sun muuta
[46:31] Jenna: niin niin tuota, mielestäni semmosiin asioihin tulisi paljon rankemmin puuttua kuin taas tähän, jossa ei niinkuin...
[46:40] Jenna: Tässä asiassa ei ole uhreja, että tässä niinkuin teennäisesti pyritään tekemään jotain ja voidaan sitten taputella vatsaa ja olla silleen "no mepäs tehtiin nyt näin hyvä lakimuutos", vaikkei tosiasiassa se...
[46:54] Jenna: Se ei tule vaikuttamaan mihinkään ja siinä ei ole uhria mitä satuttaa.
[46:58] Häkkinen: Teillä on näitä virtuaaliyhteisöjä, niin oletteko te sitten puhuneet ikäänkuin kuin, että suomalaiset zoofiilit jossain määrin yhdistyisivät, siis virallisesti ja lähtisivät ajamaan omia oikeuksiaan, jos tämä lakimuutos menee läpi?
[47:15] Jenna: En tiedä. Voin rehellisesti sanoa, että nyt en tiedä.
[47:19] Jenna: Niin paljon ei ole juteltu tästä aiheesta vielä.
[47:23] Häkkinen: Kun olet puhut suomalaisten zoofiilien kanssa keskustelusivustoilla, niin ovatko he olleet päävoittoisesti miehiä vai naisia vai onko tämä mennyt ikäänkuin 50-50 (fifty fifty)?
[47:36] Jenna: Kyllä se on aika 50-50 (fifty-fifty), että ei se...
[47:41] Jenna: Ainakin se kuva mikä minulla on niin se on aika 50-50 (fifty-fifty).
[47:45] Häkkinen: Esiintyykö sitten zoofiilien joukossa tällaista lajiuskollisuutta, siis siinä mielessä, että jotkut ovat viehtyneitä esimerkiksi koiriin ja toiset taas johonkin toiseen lajiin?
[48:00] Jenna: Kyllä. Se on hyvin ihmiskohtaista, että mihinkä eläimeen ja itse henkilökohtaisesti olen pelkästään koiriin.
[48:10] Häkkinen: Mitä muita lajeja tai eläimiä sitten on mainittu näissä keskusteluissa?
[48:16] Jenna: Esimerkiksi hevoset.
[48:18] Häkkinen: Nämä ovat kaksi yleisintä?
[48:19] Jenna: Uskoisin näin.
[48:23] Häkkinen: Ja onko sitten, jos joku ihminen on hevosihminen tai koiraihminen, niin tämä identiteetti ei ikäänkuin muutu?
[48:30] Jenna: Väittäisin, että ne voivat muuttua.
[48:34] Jenna: Itsestäni en osaa sen tarkemmin sanoa.
[48:37] Jenna: En itse näe esimerkiksi hevosia niin seksuaalisella tavalla kuin mitä näen koirat.
[48:44] Jenna: Että johtuu myöskin varmasti siitä, että itse osaan lukea parhaiten koiria.
[48:52] Jenna: Väitän tietäväni milloin koira ei pidä jostain ja olen ollut niiden kanssa eniten tekemisissä elämäni aikana, joten se on myöskin turvallisin juttu.
[49:02] Häkkinen: Mitkä luonteenpiirteet tai fyysiset piirteet koirassa vetoavat sinuun?
[49:08] Jenna: No ehdottomasti semmonen niinku, ihan peruskoira, että iloisuus ja se positiivisuus, että kun menee vaikka tapaamaan ystävien koiria, niin niin tota, ne on iloisia ja häntä heiluen ottaa sut vastaan ovella ja että ei tota...
[49:26] Jenna: Ei siinä oo mitään semmosta niin tiettyä asiaa, että...
[49:32] Häkkinen: Mutta sosiaalisuus?
[49:34] Jenna: Ehdottomasti sosiaalisuus.
[49:36] Jenna: Että koiran täytyy olla koira ja ei voi olla, tuota...
[49:42] Jenna: Esimerkiksi jos kuvittelee fyysistä kanssakäyntiä jonkun koiran kanssa, niin koira ei voi silloin olla arka tai pelokas.
[49:51] Häkkinen: Jenna, onko sinun mielestäsi zoofilia moraalinen kysymys tai moraalinen ongelma?
[49:58] Jenna: Kyllä siihen ehdottomasti liittyy vahvasti moraali, että mä en itse näe moraalisesti mitään väärää tässä, että tää on semmonen asia joksikin mää oon syntyny, mikä mussa piirre on olemassa, eikä mun mielestä, itseään ei pidä moralisoida tai rankaista siitä että mitä on, varsinkaan kun tässä ei mitään, mitään pahaa tapahdu.
[50:23] Häkkinen: Eli sinun mielestäsi tässä ei ole uhria.
[50:27] Jenna: Ei missään nimessä. Tässä on kyse syvemmästä välittämisestä, kontaktista, tunteista. Myöskin siitä fyysisestä puolesta, mutta siinäkään ei haluta satuttaa ketään, siinä ei ole tarkoitus aiheuttaa mitään ikävää kummallekaan osapuolelle.
[50:45] Häkkinen: Sinä olet zoofiili ja perheenäiti. Onko tämä hankala asetelma?
[50:52] Jenna: Ehdottomasti jollain tavalla. Perheen kesken ollaan aina lemmikin kanssa, ei mitään poikkeavaa siinä että ollaan ihan niin kuin mikä tahansa normaali perhe, että me ei erota siinä mielessä yhtään millään tavalla. Sit jos taas on jotain fyysistä mitä tahtoo eläimen kanssa tehdä, niin se taas tulee tapahtumaan niin että lapseni ei siitä tule koskaan tietämään.
[51:25] Häkkinen: Ihmisestä tavataan sanoa, että hän on sarjallisesti monogaminen, eli toisinsanoen ihastuu, rakastuu ja jossain vaiheessa tunteet saattavat kylmetä ja sitten uutta partneria tai rakastettua putkeen, niin päteekö tämä myös zoofilien maailmassa? Onko mahdollista ihastua vaikkapa koiraan ja huomata jossain vaiheessa, että tunteet kylmenevät?
[51:50] Jenna: Väitän että ihastuminen ainakin on mahdollista. Tunteiden kylmenemisestä en osaa sanoa, koska tämä piirre on sinussa ja pysyy, että ehkä johonkin tavallaan tiettyyn yksilöön voi ensin tuntea vetoa, mutta sitten huomaatkin, että tämä eläin ei ole se sinun juttusi. Että periaatteessa on mahdollista.
[52:16] Häkkinen: Jotkut kuulijoistamme saattavat pohtia sitä, opetatko sinä koirallesi fyysistä kanssakäymistä tai pyritkö ehdollistamaan koiraa ikäänkuin jonkunnäköiseksi seksipalvelijaksi.
[52:28] Jenna: En missään nimessä. Se ei kuulu zoofiliaan ollenkaan. Aloite lähtee niin ihmisestä kuin siitä eläimestä. Että sanotaan nyt näin, että kyllä sen huomaa koirasta, jos koira on kiinnostunut ja se tekee myöskin sen selväksi.
[52:50] Häkkinen: No ajatellaan sellaista hyvin innokasta lämminhenkistä koiranomistajaa. Sanotaan koira-aktiivia vaikka jossain messuilla tai Facebook-ryhmässä.
[53:05] Häkkinen: Niin tuleeko sinulla ikinä mieleen, että jonkun ihmisen, joka on niinkun tällainen ns. perus-koiraharrastaja, niin hän itseasiassa onkin zoofiili?
[53:15] Jenna: No, kyllä saan välillä. Se on vain minun omaa tulkintaani, mutta monet ihmiset eivät varmaan ymmärrä myöskään sitä että jos he tuntevat niin syviä tunteita
[53:28] Jenna: en väitä että he olisivat zoofiilejä, mutta jos he tuntevat niin syviä tunteita, että välillä pelkästään se rakastumisen tunne saa sinut ilman syytä itkemään kun katsot koiraasi esimerkiksi niin, sillon sinä tunnet näitä samoja tunteita mitä minä tunnen koiraani kohtaan.
[53:46] Häkkinen: Tällainen oli siis suomalaisen zoofilin muotokuva. Näin meille puhui parikymppinen Jenna. Ovatko zoofiiliset taipumukset sitten geneettisiä, kuten Jenna tuossa asetteli vai ovatko ne perversio?
[54:08] Paalanen: No perversio on sanana vähän sellainen, että sitä ei enää oikeastaan nykyään käytä kuin kiihkokristityt tai muuten asiasta kauhean tietämättömät
[54:18] Paalanen: että mitä geneettisyyteen, niin enemmin puhuttais myötäsyntyisistä seksuaalisuuden piirteistä. 
[54:23] Paalanen: Vallitseva teoria erilaisten seksuaalisten mieltymysten kehittymisestä on sen tyyppinen, että noin niinkuin ihmiset saattaa olla geneettisesti alttiita kehittämään ylipäänsä voimakkaita tämmösiä fetisistisiä seksuaalisuuden muotoja. 
[54:37] Paalanen: Mutta ne yleensä syntyy varhaislapsuuden aikana erilaisista syistä. Mut ne ei oo sen enempää muutettavissa, oli ne geneettisiä tai ei.
[54:49] Häkkinen: Mitkä tällaisia ikäänkuin triggeröiviä, laukaisevia syitä sitten voivat olla? Onko näitä tutkittu?
[54:55] Paalanen: Tutkimus on tällä hetkellä aika huteraa siltä osin, että mitään semmoista vallitsevaa vahvaa teoriaa, "näin tämä menee", ikäänkuin läpimurtoa, ei ole tehty. 
[55:04] Paalanen: Mutta semmonen niinsanottu "imprinting" tai leimautumisteoria on yksi vahvimmista, että jotkut varhaislapsuuden mielihyväkokemukset niinkuin rakentaa sen mielihyväkokemuksen ymäpärille myös seksuaalisen mieltymyksen. [55:19] Paalanen: Et se on niinkun vähän tämmöinen sanoisinko freudilaishenkinenkin, mutta että se on nyt vahvin tällä hetkellä käytössä oleva teoria.
[55:29] Häkkinen: Eli ajatus siitä, että tietyllä tavalla on jotain latenttia perustaa että jokin laukaisee tämän asian varhaislapsuudessa.
[55:38] Paalanen: Joo näin voisi sanoa. Ja puhutaan nimenomaan tällaisesta aika exklusiivisesta vahvasta mieltymyksestä, toki ihmisillä on hyvin erilaista seksuaalista repertuaaria kun mennään tämmösiin niinkun ei niin kokonaisvaltaisiin seksuaalisiin mieltymyksiin. 
[55:50] Paalanen: Voi olla sitten tällaista panseksuaalisuutta, että pystyy kokemaan hyvin monet asiat seksuaalisena esimerkiksi, ja eläinseksi voi liittyä yhtenä osana tällaiseen kokonaisuuteen.
[56:00] Häkkinen: Niin kyllä. Eläähän joukossamme tällaisia niinsanottuja objektiseksuaaleja tai kohdeseksuaaleja mikä nyt onkaan aivan oikea termi. 
[56:09] Häkkinen: No yksi tällainen asia joka tässä vielä nousee mieleen, niin onko kaikki zoofilia luonteeltaan samanlaista? Hyvin useinhan zoofiliaa on ajateltu myös tietynlaisena korvikeseksinä.
[56:20] Paalanen: Joo kyllä, mutta jos viitataan tähän Jennaan niin Jennahan edustaa hyvin vahvasti niin sanottua zooromanttista ajattelua. Elikkä hänellä on tämmöinen rakkaussuhteen kaltainen suhde tai miksei voisi suoraan sanoa että rakkaussuhde eläimen kanssa. 
[56:35] Paalanen: Johon seksuaalisuus kytkeytyy. Mutta perinteisemmin zoofili on erityisesti seksuaalista kiihottumista ja viehättymistä. 
[56:42] Paalanen: Sitten kentällä noin mun kokemuksena on, että zooromantiikka on yksi vahva ilmiö, mutta on paljon myös zoofilejä, elikkä seksuaalisesti kiihottuvia ihmisiä, jotka eivät ole niin vahvasti romanttisia. Mut sit ehkä lukumääräisesti se kaikista suurin eläinseksin alue on niinsanottu korvikeseksi.
[57:00] Paalanen: Käytäntö, että ihmiset harrastavat seksiä eläinten kanssa, kun eläin on saatavilla ja muita ei ollut saatavilla siinä varsinaisessa hetkessä.
[57:11] Häkkinen: No pitäisikö näitä sitten jollain tavoin ikäänkuin erotella enemmän selvästi esimerkiksi puheessa tai terminologiassa näitä eläimiinsekaantumista, zoofiliaa ja zooromantiikkaa?
[57:25] Paalanen: No tietysti jos ilmiötä haluaa ymmärtää, niinkuin seksologiassa on ihan tarpeellista, niin tottakai pitää ymmärtää, että kaikki ei ole sitä samaa pullaa. 
[57:32] Paalanen: Oishan se vähän ikävä puhua ihmisten ihmissuhteista sillä tavalla että kaikkihan se on sitä samaa oli kyseessä nyt sitten elinikäinen avioliitto tai huorissa käynti niin ihan samaa kamaahan se on. Että ei se nyt ihan näinkään ole.
[57:47] Häkkinen: Lämmin kiitos vierailusta Tommi Paalanen.
[57:49] Paalanen: Kiitoksia.